Mariia Suris & Sissi Huhtala.
Tampereen ammattikorkeakoulussa TAMKissa ollaan työstämässä saavutettavuus- ja tasa-arvo-ohjelmaa vuoden 2022 aikana. TAMKissa on myös käynnissä samanaikaisesti teemaan oleellisesti liittyvä Laurean koordinoima Vastaanottava amk – VARAVA – valtakunnallisesti rasismia vastaan -hanke rahoittajana Euroopan turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotoutumisrahasto. https://varava.fi/ VARAVA -hankkeessa pyritään tunnistamaan ja tiedostamaan rakenteellista rasismia – ja tietysti torjumaan sitä. Rakenteellinen rasismi voi ilmetä organisaatio- ja oppilaitostasolla esimerkiksi opetukseen liittyvissä toimintakäytännöissä.
Opiskelija Mariia Suris kysyy ”Keskustellaanko yhdenvertaisuudesta”, ja kuvaa omasta näkökulmastaan opetuksen toimintakäytäntöjä. Opiskelija kertoo siitä, miten hän on kokenut opiskelun ammattikorkeakoulussa ei-suomenkielisenä opiskelijana. Mariia esittää myös toiveita opettajille, ja ehdotuksia opetuksen paremmasta saavutettavuudesta.
Tekstin kirjoittamisen aloitus
Toimin TAMKissa VARAVA -hankkeen osaprojektin projektipäällikkönä. Mariia otti minuun yhteyttä hankkeen merkeissä, ja halusi kertoa kokemuksistaan. Pidimme Mariian kanssa Teams-palaverin, ja kävimme läpi Mariian opiskelun eri vaiheita. Mariia lähetti minulle kirjoittamaansa tekstiä, jota käytän tässä tekstissä lainauksina – opiskelijan puheenvuorona.
Opintoihin hakeutuminen – pääsykoe
Mariia pohtii ja ihmettelee sitä, että kun työelämässä hänen alallaan on tarvetta monen kielisistä ammattilaisista, ja että tällaisia hakijoita on paljon, mutta kuitenkin ammattikorkeakouluun opiskelemaan ei-suomenkielisiä valittuja on vähän. Onko siis pääsykokeiden erityisjärjestelyissä kehittämistä?
Mariia itse olisi toivonut, että pääsykokeessa olisi saanut käyttää sanakirjaa, ja että hän olisi saanut tietää etukäteen pääsykokeessa käytettävästä sanastosta ja tehtävätyypeistä – ja niitä hän kyselikin. Lisäksi hän olisi tarvinnut lisäaikaa.
”Kysyin esimerkkitehtäviä ja/tai aiheiden listaa (sain vastauksen ”ei tarvitse mitään erikoista sanastoa” – ei minun kohdallani ole totta tämä ”vain tavalliset peruskoulun jutut”, koska en ole käynyt peruskoulua Suomessa).”
”Olisi hyödyllistä perehtyä eri tehtävätyyppeihin (en ole aikaisemmin osallistunut monivalintakokeisiin, tehtävänannonmuodot eivät ole tuttuja).”
Opintojen aloitus – ja opintojen ohjaus
Ohjaus opintoihin, tietojärjestelmät, ja yleensäkin opintojen aloitus on tärkeää opintoihin kiinnittymisen ja opintoihin sisälle pääsyn kannalta. Mariia olisi tarvinnut selkeämpää ohjeistusta esimerkiksi hyväksilukemisesta ja sitä, että tieto oleellisista päivämääristä, kellonajoista jne. olisi saatu suullisen ilmoituksen lisäksi myös kirjallisesti. Toisaalta Mariian suomen kielen puhuminen on hänen omasta mielestään vahvempaa kuin kirjoittaminen, joten hän olisi toivonut opettajien kanssa viestimisessä saavansa käyttää enemmän keskustelua kuin vaikka sähköpostien kirjoittamista.
”Henkilölle, jolla on ollut vähän kosketusta suomalaiseen koulujärjestelmään, yleisperehdytys ei ole riittävää (opo? kuraattori? hyväksilukeminen? jne.), tarvitsee myös lyhyttä kirjallista yhteenvetoa, kun tulee liikaa uutta tietoa ja sanoja kerallaan.”
”Usein on vaikeaa, kun olennainen tieto tulee vain suullisesti (päivämäärät, kellonajat, huoneiden numerot jne.).”
”Itselle paljon helpompaa keskustella opettajan kanssa, kuin lähettää s-postiviestejä, jos asia ei ole lyhyt ja yksinkertainen (vähemmän tilaa väärinymmärtämiseen, 7 minuuttia keskustelua vs. 45 min. kirjeiden kirjoittamiseen).”
Opintojen aikana
Vieraalla kielellä opiskelu on ollut Mariialle usein raskasta ja kuormittavaa. Oppitunneilla on työskentelyn aloituksena esimerkiksi pitänyt silmäillä jotain pitkää tekstiä. Tähän Mariia ei ole pystynyt, pelkästä silmäilystä ei ole jäänyt mitään mieleen, ja kunnolla perehtymiseen ei ole ollut tarpeeksi aikaa. Kuormittavaa on ollut myös vilkkaassa keskusteluntäyttämässä luokkatilanteessa keskittyminen omaan lukemiseen ja kirjoittamiseen, ja tästä syystä Maria on halunnut, ja hakeutunutkin hiljaisempaan ja rauhallisempaan tilaan. Parasta ovat olleet tilanteet, jolloin on itse saanut päättää, mitä kirjaa tai artikkelia on käyttänyt johonkin tehtävään, ja että se on voinut olla vaikka englanninkielinen.
”Kun tunnilla tarvitsee ensin perehtyä pitkään tekstiin (mitä enemmän sivua, sitä enemmän aikaeroa muiden ryhmäläisten kanssa ja väsyttää kauheasti jo valmiiksi).”
”Silmäile” tätä opasta/kirjaa (en pysty helposti silmäilemään tekstiä suomeksi, joko keskityn kunnolla tai en ymmärrä tarpeeksi; voisiko olla tarkennuksia siitä, mihin kannattaa kiinnittää huomiota – aiheet, otsikot, sivut…).”
”Kun tarvitsee lukea/kirjoittaa suomeksi samalla, kun samassa huoneessa on menossa keskustelu muissa ryhmissä – en vain osaa.”
”Iso helpotus, kun voi itse valita kirjan tai artikkelin johonkin tehtävään, ja se voi olla esim. englanniksi.”
Tenttitilanteet
Mariia puhuu sujuvaa suomen kieltä. Kirjoittaminen on hänelle vaikeampaa, koska hän haluaa kirjoittaa hyvin ja kieliopillisesti oikein. Tästä syystä hän peräänkuuluttaa erilaisia arviointitapoja. Hän kysyy, onko arvioinnin aina perustuttava kirjoittamiseen. Ja jos kirjoittaminen (essee tai kirjoitelma) on se arviointitapa, niin kirjoittamiseen hän tarvitsisi lisää aikaa ja mahdollisuutta käyttää sanakirjaa. Parhainta olisi saada tehdä tentti omassa rauhassa itsenäisesti esimerkiksi Moodlessa.
”Voiko joskus olla joku muu muoto kuin esseetentti tai kirjoitelma?”
”Aikarajat ovat yleensä liian tiukkoja.”
”Ilman sanakirjaa ja vaikka oikolukua on tuskallista.”
”Moodlessa helpompi tehdä, kuin Exam-terraariossa, käytän koko annetun ajan, ikävä ilman mahdollisuutta käydä vessassa.”
Palautteesta
Liian usein opiskelijoilta pyydetään palautetta vasta opintojakson päätyttyä. Opiskelijan kannalta tämä on turhaa, koska hän on jo opintojakson suorittanut. Opintojakson aikana kysyttävän palautteen kautta olisi vielä mahdollisuus vaikuttaa sekä opintojakson etenemiseen ja sisältöihin, että opiskelijan omaan oppimisprosessiin.
Mariian kokemus oli, että palautteen antamisella opintojakson jälkeen ei ollut vaikutusta. Lisäksi hän pohti sitä, että hänen palautteensa erottuu ja henkilöityy, koska omine vieraskielisenä tuottamineen virheineen hän koki olevansa tunnistettavissa.
”Anonyymipalaute ei ole mikään anonyymi, kun teen äidinkielenpuhujalle epätyyppilisiä kirjoitusvirheitä.”
”Muuten kirjallisen palautteen antaminen vie niin paljon aikaa, että joskus en siihen ryhdy (erityisesti kun sitä pyydetään klo 15.50).”
Kielitaidon kehittyminen?
Opettajat ovat hyvää tarkoittaen olleet sitä mieltä, ja Mariialle kommentoineet, että kielitaito kehittyy, ja opiskelu helpottuu ajan kanssa. Mariia on itse vähän eri mieltä. Tässä hetkessä ja juuri nyt, kun opiskelu vieraalla kielellä kuormittaa ja uuvuttaa, ei kielitaidon kehittymisen ajatuksesta tulevaisuudessa ole apua.
”Yleinen ajatus, mitä olen kuullut eri opettajilta, että mitä enemmän opiskelija harjoittelee kieltä eri tehtävien tekemällä, sitä nopeammin hänen kielitaitonsa kehittyy, ei välttämättä pidä paikkansa sellaisenaan. Huomasin, että välillä tulee ihan mahdoton väsymys ja opiskelumotivaationi kärsii. Sellainen suoritus, jota odotetaan äidinkielenpuhujalta, jolla ei ole oppimisvaikeuksia, voi olla ihan NIGHTMARE-vaikeustaso maahanmuuttajalle.”
Mariian kommentti tekstiin
Kirjoitin tämän kehyksen Mariian minulle tuottamaan tekstiin, ja lähetin tuotoksen hänelle kommentoitavaksi. Mariia halusi hieman korjata tulkintaani kielitaidon kehittymisestä, ja vastasi minulle:
” Kiitos, teksti vaikuttaa oikein hyvältä! Ainoa asia, jota haluaisin vähän täsmentää, on kappaleessa ”kielitaidon kehittyminen”. Olen sama mieltä opettajien kanssa, että kielitaitoni kehittyy myös koulutehtävien tekemisen kautta. Tarkoitin sitä, että kokemuksessani ylikuormitus hidastaa kaikkia oppimista, myös kielitaidon kehittymistä. Työalallani kieli on yksi tärkeimmistä työkaluista, ja kielen hallinta ei ole mikään sivutehtävä maahanmuuttajaopiskelijalle vaan ihan olennainen asia. Ja se on mukana joka ikisessä kurssissa, mikä merkittävästi nostaa sekä vaikeustasoa että tarvittavaa työnmäärää.
Lisäksi koen, että hyödyn enemmän esim. ammattiartikkeleista, joissa käsitellään aiheet ytimekkäästi, kuin paksuista kirjoista, joissa sama asia pyöritellään kymmenen kertaa. Kyse ei ole pelkästään ajankäytöstä, mutta myös sitä väsymyksestä, joka tulee lukemisen myötä, ja sitten taas tekstin varsinainen sisältö ei enää välttämättä tule perille.”
Lopuksi
Mitä se on se rakenteellinen rasismi? Se on toimintoihin, käytäntöihin, ja rakenteisiin liittyviä eriarvoistavia toimintatapoja, ja käytäntöjä, joista osa on helposti muutettavia, kunhan ne on ensin tunnistettu ja tiedostettu. Mariian esittämät toiveet, ja ehdotukset ovat juuri tällaisia, pieniä ja helposti toteutettavia ja muutettavia asioita opetuskäytännöissä. Tarvitaan vain näiden eriarvoistavien epäkohtien tiedostamista ja aitoa halua toimia saavutettavuuden edistämiseksi.