Sanna Saarto, suunnittelija, Suomen Punainen Risti.
Viimeiset kaksi ja puoli vuotta pandemia-aikaa ovat koetelleet yhteiskuntaamme ja testanneet sen valmiuksia sekä toimivuutta monilla tavoin. Yksi esiin nousseista tärkeistä kysymyksistä on se, miten tavoitamme eri väestöryhmät kriisien kohdatessa.
Väestö muuttuu Suomessa ja olemme kulttuurisesti ja kielellisesti entistä moninaisempi ihmisjoukko. Suomessa elää lähes puoli miljoonaa vieraskielistä eivätkä vanhat suoraviivaiset viestintäkäytännöt enää riitä. Myöskään maahan muuttaneet eivät tietenkään ole homogeeninen ryhmä. Kuitenkin kriisin tullessa vieraskieliset ovat usein muita haavoittuvammassa asemassa.
Koronapandemia on selkeästi tuonut esille, että Suomessa on ryhmiä, joita ei tavoiteta helposti kriisin aikana. Osa maahanmuuttajaväestöstä ei ole päässyt koronaan liittyvän tiedon äärelle. Tähän tarpeeseen syntyi Suomen Punaisen Ristin maahanmuuttajajärjestöjen kanssa toteuttama Monikielisen ja monikanavaisen koronaviestinnän koordinaatiohanke (MMKV). Tavoitteena on kehittää ja tukea järjestöjen koronaviestintää, saavuttaa niiden kautta mahdollisemman paljon monikielisiä kohderyhmiä ja vaikuttaa viestinnällä ihmisten terveyskäyttäytymiseen. Hankkeessa myös selvitetään monikielisen valmius- ja kriisiviestinnän tilaa sekä varautumista mahdollisiin tuleviin poikkeustilanteisiin.
- Vuorovaikutusta Pelkkä tiedon tuottaminen ei riitä, sillä ilman keskustelua viesti menee usein ohi. Pitää olla tilaa ja aikaa keskustella sekä käsitellä asioita. Näin ei olla Suomessa ehkä totuttu tekemään.
- Selkokieltä. Jokaiselle kieliryhmälle on mahdotonta tuottaa nopeasti omakielistä tiedotusta ja materiaalia. Tärkeää on tuottaa ajankohtaista tietoa selkokielellä, valmiiksi tiivistettynä. Ei oleteta, että kaikki ymmärtävät sanastot ja termit.
- Kuvitusta Monikielisessä viestinnässä on tärkeää myös pystyä visuaalisesti havainnoimaan, mistä on kyse. Selkeällä kuvituksella tuetaan viestiä ja tehdään se helpommin ymmärrettäväksi.
- Kuvastoja On tärkeää huomioida keitä kuvissa ja videoissa esiintyy ja kuka voi samaistua henkilöihin, jotta puhuteltaisiin eri ryhmiä.
- Oikolukemista Ehdottomasti pitää käyttää luotettavaa oikolukijaa, kun tekstejä käännetään. Luottotulkit ja luottolukijat auttavat varmistamaan, että viesti ei muutu, vaikka kieli muuttuu.
- Jakelukanavia Materiaalien lisäksi myös jakelukanavilla on paljon merkitystä. On tiedettävä, mitkä sosiaalisen median alustat tai viestintäkanavat tavoittavat parhaiten oikeat kieliryhmät ja näiden sisällä esimerkiksi eri sukupolvet.
- Viestinnän tapoja. Luottamuksen määrä viralliseen tietoon vaihtelee. On huomioitava, keneen on totuttu luottamaan ja miten – joskus esimerkiksi puhuttu sana on tärkeämpi kuin kirjoitettu.
- Koulutusta Tarvitaan paljon koulutusta yhdenvertaisuudesta, antirasismista ja saavutettavuudesta, jotta tietoisuus ja ymmärrys lisääntyisivät.
- Yhteisöllisyyttä vs. yksilöllisyyttä. Moni kaipaa erilaisiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin enemmän yhteisöllisyyttä ja vapaamuotoisempaa tunnelmaa. Toiset taas toivovat henkilökohtaista palvelua ja yksilöneuvontaa. Tavat ja toiveet saattavat vaihdella niin kulttuurien kuin yksilöidenkin välillä.
- Verkostoitumista Jotta tavoittaisimme ihmiset kriisin sattuessa, tulee meidän verkostoitua etukäteen. Verkostojen ja kumppanuuksien rakentaminen sekä ylläpitäminen ovat avainasemassa kriiseihin varautuessa.
- Avointa asennetta. Vuorovaikutuksessa asenne on paljon tärkeämpi kuin itse kysymys. Kun avoimella asenteella ja ystävällisellä sävyllä lähtee kysymään ja keskustelemaan, oppii paljon puolin ja toisin. On parempi kysyä kuin olettaa.
- Osallistumista On varmistettava aito osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuus.
- Luottamusta ja turvallisia kontakteja. Luottamuksen syntyminen eri toimijoiden kesken vie aikaa. Myös luottamus viranomaisiin voi vaihdella suuresti aiemmista kokemuksista riippuen. On tärkeää oppia tuntemaan toistemme toimintatapoja ja kehittää yhteisen toiminnan pelisääntöjä.
- Yhteistyötä. Ymmärrys kasvaa, kun tehdään yhteistyötä ihmisten kanssa. Mitä moninaisempi joukko meillä on suunnittelemassa varautumista, sitä paremmin osaamme huomioida erilaisia tilanteita ja tarpeita.
Miten nämä tärkeät havainnot saadaan osaksi tuleviin kriiseihin varautumista ja valmiussuunnitelmia? Suomen Punaisella Ristillä prosessi ja sisäinen oppiminen ovat edelleen käynnissä. Käytäntöjemme on muututtava yhdessä muuttuvan yhteiskunnan kanssa. Meidän tulee olla varautuneita, jotta osaamme nopeasti ja tehokkaasti skaalata toimintaa monikielisessä ympäristössä.
Kun vuorovaikutus lisääntyy, ymmärrämme toisiamme paremmin ja opimme myös mitä ja miten viestiä toisillemme. Tämä koskee niin omaa naapurustoa kuin yhteiskuntaa laajemminkin. Mitä paremmin toisemme tunnemme, sitä paremmassa valmiudessa olemme kriisien kohdatessa.
Artikkelia varten on haastateltu Monikielisen ja monikanavaisen koronaviestintähankkeen koordinaattoria Marian Ismailia ja viestinnän asiantuntijaa Ee Eiseniä SPR:ltä.